Antti Peltovuoren säätiö järjesti metsäillan Läyliäisten Seuralassa. Yleisöä tuli saliin
kaikkiaan 170 henkeä. Asiantuntijat, Päivi Nerg, Paula Lehtomäki ja Mikko Tiirola, olivat
maan parhaita asiantuntijoita. Läyliäisten Maa- ja kotitalousseuran valmistamalla
kahvitarjoilulla aloitettiin. Tapio Rannanmaa harmonikkoineen ja metsällisine tunnelmineen
johdatteli illan pääaiheeseen. Tilaisuuden avasi säätiön hallituksen puheenjohtaja Tapio
Mikkola.
Lue lisää
Metsät ovat kansallisaarre
Tapio Mikkola totesi aluksi, että kansakuntamme menestymisen kannalta ratkaisevaa on,
kuinka hyvin ja vastullisesti osamme ja saamme kansallista pääomaamme vaalia.
Säätiöllämme on reilu 200 hehtaarin metsäomistus. Metsät kuuluvat PEFC-
metsäsertifiointiin. Säätiö on myös valmis lisäämään metsiensä määrää hankkiakseen
lisää varoja toimintaansa, hyvinvoinnin lisäämiseen. Antti Peltovuoren säätiö on kirjattu
säätiörekisteriin 13.12.21 ja perustuu metsän- ja maanviljelijän Antti Peltovuoren
testamenttiin. Säätiön tarkoitus sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen Lopella. Ne tulot, joilla
säätiö toteuttaa tehtäväänsä, tulevat pääosin sen omistamista Kärpänojan tilan metsistä.
Niinpä sillekään ei ole yhdentekevää, miten metsiä voidaan jatkossa käyttää maassamme.
Mikkola otti kantaa suomalaisten metsätietämykseen. Metsätalouteen kohdistuu runsaasti
odotuksia ja paineita, jopa ristiriitaisia. Siksi säätiö haluaa ylläpitää keskustelua. Tiedon
lisäämiselle tiedämme olevan tarvetta. Sen todistaa muun muassa Metsämiesten Säätiön
teettämä tutkimus, johon vastasi 1 569 henkilöä; Vain 38 prosenttia tiesi, että Suomen
metsät kasvavat vuosittain enemmän kuin niitä hakataan.
Säätiön metsäillassa on tavoitteena antaa asiantuntijoiden voimin tämän hetken paras
mahdollinen kuva metsien merkityksestä ja käytöstä maassamme sekä metsien osuudesta
hyvinvoinnistamme. Hyvin tärkeä näkökulma on maamme menestyminen kansainvälisten
paineiden ja vaatimustenkin sävyttämässä tilanteessa.
Hallitusohjelman metsäkirjaukset ja Kansallinen metsästrategia
Valtiosihteeri Päivi Nerg maa- ja metsätalousministeriöstä korosti kansallisen
edunvalvonnan tärkeyttä, kun toimitaan Euroopan tasolla ja laajemminkin. Tämäkin työ
perustuu hallitusohjelmaan, jossa perusviesti on ”Suomi elää maaseudusta ja metsistä”.
Ohjelman mukaan maatalouden kannattavuutta ja ja kansallista metsäpolitiikkaa
vahvistetaan. Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten
hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu
muuttuneessa turvallisuusympäristössä entisestään. Ohjelman lukuja 6, Kasvun kaava, ja
7, Puhtaan energian Suomi, Nerg tarkasteli erityisesti.
Metsien käyttö pohjautuu aktiiviseen ja monitavoitteiseen metsänhoitoon Kansallisen
metsästrategian 2035 mukaisesti. Strategiassa määritellään muun muassa seuraavaa:
Hallitusohjelman ja kansallisen metsästrategian kirjausten mukaisesti metsien käytön tulee
olla tavoitteellista, perustua tietoon ja osaamiseen sekä metsänomistajien aktiivisiin
päätöksiin. Metsät tuottavat uusiutuvaa raaka-ainetta, hillitsevät ilmastonmuutosta,
turvaavat luonnon monimuotoisuutta ja vahvistavat kansalaisten terveyttä sekä alueiden
elinvoimaisuutta.
Tavoitteden toteuttamiseksi muun muassa metsien kasvua edistetään, harvennushakkuita,
erityisesti ensiharvennuksia ja taimikonhoitoa lisätään, metsätuhoja ennakoidaan ja
torjutaan sekä jatketaan ja kehitetään monimuotoisuutta lisääviä ohjelmia.
Hallitusohjelmassa todetaan, että luontohaasteen rinnalla kohdataan ilmastomuutoksen
haaste. Maa- ja metsätalouden paästöjä vähennetään sekä hiilinieluja vashvistetaan.
Erityisenä haasteena on EU-velvoitteiden saavuttaminen. Samalla ”hallitus panostaa
EU:ssa ennakkovaikuttamiseen, jotta metsäomistajien asemaa, metsä- ja
sahateollisuuden puun saatavuutta ja Suomen kustannuskilpailua ei heikennetä. Tähän
tarvitaan erityisen tehokasta koordinaatiota eri osapuolten kesken.” Toisaalta, kansallisen
edun edistäminen ja puolustaminen on tärkeää, mutta nurkkaan ei kannata ajautua
nurkkaan – päätöksiä ei tehdä yksin.
Kansallinen metsästrategia laadittiin laajana asiantuntijayhteistyönä ja vuorovaikutteisena
prosessina. Kansallinen metsäneuvosto hyväksyi 14.12.2022 uudistuneen strategian.
Tämä ja edelliset strategiat pohjatuvat jo vuonna 1999 valtioneuvostossa hyväksyttyyn
Kansalliseen metsäohjelmaan. Tämä ohjelma laadittiin ensimmäisten joukossa Euroopan
maissa.
Kansallisella metsästrategialla haetaan kasvavaa hyvinvointia metsistä ja metsille.
Strategiassa on kolme kärkeä; metsien kasvu, elonkirjoa talousmetsistä ja metsäalan
uudistuminen ja kilpailukyky. Niitä tavoitellaan neljällä kokonaisuudella. Ne ovat ’Suomi on
kilpailukyikyinen toimintaympäristö uudistuvalle ja vastuulliselle metsäalalle’, ’metsät ovat
aktiivisessa, kestävässä ja monipuolisessa käytössä’, ’vahvistamme metsien
eslinvoimaisuutta, monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä’ sekä ’vahvistamme tiedolla
johtamista ja osaamista metsalalla’.
Euroopan unioni metsätoimijana
Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki tarkasteli esityksensä alussa, kuka
metsäasioista päättää. Lähtökohta on, että Suomessa metsänomistaja päättää metsiensä
käytöstä, lainsäädännön puitteissa. Euroopan unionin metsästrategian tavoitteenä on
parantaa metsien määrää ja laatua sekä vahvistaa niiden monikäyttöä ja kestävyyttä.
Unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on.
Nyt toimiva komissio on antanut valtavan määrän metsien käyttöön vaikuttavaa
lainsäädäntöä. Yksityiskohtainen EU-sääntely vie tilan kansalliselta toimeenpanolta ja
luonnonolojen erilaisuuden huomioimiselta. Tulevalla kaudella on välttämätöntä keskittyä
toimeenpanoon ja lainsäädännön ristiriitaisuuksien setvimiseen. Lehtomäki näki valoa
tunnelin päässä; pitkään sivuraiteella ollut biotalous on palannut komission asialistalle.
Millaista metsäpohjaisen biotalouspolitiikan pitäisi olla? Uusituvan eurooppalaisen raaka-
aineen merkitys pitää tunnistaa. Uusille innovaatioille pitää luoda kannustimia ja
markkinoita. Määrätietoisesti pitää pyrkiä eroon fossiilisesta raaka-aineesta ja energiasta.
Kokonaisuuteen kuuluu aktiivinen metsien hoito ilmastopolitiikan, luonnon
monimuotoisuuden ja sopeutumisen välineenä – metsä on hyvä hiilen nielu, mutta huono
varasto.
Lehtomäki päätti esityksensä neljään laajempaan kokonaisuuteen, joiden kanssa
Euroopan unioni painii. Ne ovat geopilitiikka ja Ukrainan EU-jäsenyys, matka kohti
hiilineutraalisuutta, kasvun ja kilpailukyvyn aikaansaanti ja riippuvuuksein vähentäminen.
Yksityismetsänomistajien maa
Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliiton metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko
Tiirola tarkasteli noin 600 000 yksityisen metsänomistajan toimintaa ja merkitystä
Suomessa. Yksityisillä metsänomistajille on 60 prosenttia Suomen metsisä ja kasvusta 70
prosenttia. Tämä ero johtuu siitä, että yksityisten metsien sijainti painottuu eteläiseen
Suomeen, jossa kasvu on suurempi kuin pohjoisessa. Teollisuuden käyttämästä puusta 80
prosenttia tulee yksityisten metsänomistajien metsistä. Metsien omistussuhteissa on iso
ero esimerkiksi länsinaapuriin, jossa metsäteeollisuusyhtiöt omistavat neljäsosan maan
metsistä. Suomessa vastaava osuus on kymmenesosa.
Tiirola tiivisti seuraavaksi yksityismetsänomistajien edunvalvontaa, joka on
metsänhoitoyhdistysten ja MTK:n keskeinen päätehtävä. Hän oli toisten puhujien kanssa
täysin samaa mieltä Suomen etujen ajamisen tarpeesta kansainvälisissä yhteyksissä.
Muiden toimijoiden kanssa tehdään yhteistyötä. Toisaalta etujärjestön, kuten kaikkien
etujärjestöjen rooliin kuuluu tarvittaessa hallituksen toimien tarkka seuranta ja kannanotot.
Samaan kokonaisuuteen kuuluu yhtä lailla toiminta opposition kanssa. Merkittävä
toimijakenttä ovat metsänhoitoyhdistykset, joita Suomessa on 52. Niiden palveluksessa on
noin tuhat toimihenkilöä.
Tiirola tarkasteli myös julkisuudessa ja tiedotusvälineissä käytävää keskustelua, joka on
monesti vinoutunutta. Hänellä oli siitä muutama esimerkki. Pahimmasta päästä ovat
vaateet tuontipuun lisäämisestä ilmastotoimena tai pelottelut EU:lta tulevilla
miljardilaskuilla, ellei hakkuita rajoiteta. Ainoa keino tuoda oikeaa tietoa on sitkeä ja
määrätietoinen oikean tiedon välittäminen, vaikka se joskus tuntuukin turhauttavalta.
Samalla asialla olivat myös toiset asiantuntijat. Tässä palattiin myös aivan alussa kuultuun
säätiön puheenjohtajan toteamukseen suomalaisten heikosta metsätietämyksestä. Tietoa
pitää antaa ja ymmärrettävässä muodossa. Tiirola antoi esimerkin: Suhdannehuipulla
vuonna 2022 Suomen metsiin kertyi kaiken puunkäytön, hakkuutähteiden ja lahopuun
lisäksi niin paljon puuta lisää, että jos tuo lisääntynyt puumäärä katkottaisiin kolmimetrisiksi
pölkyiksi, syntyisi kymmenen metriä korkea pino, joka ulottuisi Helsingistä Kemiin saakka.
Keskustelu ja tilaisuuden päätös
Kunkin alustajan esityksen jälkeen käytiin keskustelu yleisön joukosta kuultujen
kysymysten ja kannanottojen pohjalta. Lopuksi käytiin vielä yleiskeskustelu. Kysymykset ja
vastaukset laajensivat illan antia ja kokonaisuus oli hyvin monipuolinen.
Antti Peltovuoren säätiön hallituksen varapuheenjohtaja toimi tilaisuuden puheenjohtajana
ja päätti tilaisuuden. Hän kiinnitti huomiota kolmeen asiaan ja tässä tasoon, joilla
keskustelua ja päätöksiä tehdään. Ensinnä; metsien hoidosta ja hakkuista voidaan
huolehtia sekä puun tuottamisen, taloudellisen, ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden
puolesta mainiosti ja pitkäjänteisesti. Hiilikin sidottaisiin. Tämä taso on käytännöllinen ja
helppo.
Toiseen tasoon otettiin jo illan mittaan kaikkien alustajien kohdalla kantaa ja Suomen
puolia pitäen . Se on valtioiden välinen itsekäs ja säälimättömän kova taloudellinen ja
poliittiinen kilpailu. Pienet maat,, vaikkakin metsiltään suuret maat, ovat pahimmillaan
tällaisissa peleissä pelinappuloita. Öljyvaltiot ja hiilentuottajamaat eivät ainakaan tähän asti
ole olleet kovin innokkaita puhumaan fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä,
vaikka juuri niitä pitää korvata uusiutuvilla energian lähteillä.
Kolmas ja ehkäpä vaativin taso ovat yksilöt, kuluttajat. Kuluttajien tarpeisiin tehtävien
puupohjaisten tuotteiden raaka-aineeksi muun muassa hakataan metsiä. Näin kaikki
osallistuvat metsien hakkuisiin. Itse kunkin tulee pyrkiä kohtuuteen. Mitä enemmän
kulutetaan, sitä enemmän luonnonvaroja tarvitaan. Parempi kuitenkin on käyttää
uudistuvia luonnonvaroja kuin uudistumattomia. Mitä enemmän kierrätetään, sen parempi.
Mikäli vähennetään hakkuita Suomessa, tuloja jää saamatta ja työpaikat vähenevät.
Entäpä muuta? Markkinat tyydytetään varmuudella. Kuluttajille tehdään samat tuotteet
jossakin muualla eikä välttämättä yhtä kestävällä tavalla kuin Suomessa. Niinpä kannattaa
ylläpitää tuotantoa kaikkineen Suomessa.
Kuvia metsäillasta. Klikkaamalla kuvia ne aukeavat isompina.
