Antti Peltovuoren säätiö
Antti Peltovuori (1932–2021) määräsi testamentissaan perustettavaksi säätiön, jonka tarkoituksena on edistää sosiaalista hyvinvointia Lopen kunnan alueella. Säätiön toiminta kohdistuu Lopella asuviin henkilöihin sekä yhdistyksiin, jotka toimivat Lopella. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan tukemalla apurahoin ja muutenkin taloudellisesti avustaen sen toiminnan kohderyhmään kuuluvia yksityishenkilöitä sekä yhdistyksiä. Säätiöllä voi olla muutakin sen tarkoitusta edistävää toimintaa kuten neuvonnan järjestämistä. Säätiö rekisteröitiin 13.12.2021.
Säätiö ei avusta suoraan Lopen kuntaa, Lopen seurakuntaa eikä poliittisia puolueita.
Säätiön omaisuus
Antti Peltovuoren säätiön pääomaisuus on Lopen Topenon kylässä sijaitseva Kärpänojan tila, pinta-alaltaan 237 hehtaaria. Tila on valtaosin metsää, jonka kestävällä hoidolla ja käytöllä säätiö toteuttaa tehtäväänsä.
Säätiö luopui kaikista rakennuksista, koska ne eivät tue säätiön perustarkoitusta. Rakennukset tontteineen myytiin kahdella eri kaupalla, talouskeskus rakennuksineen ja viljankuivaamo erikseen tarjousten perusteella.
Säätiö voi vastaanottaa lahjoituksia, testamentteja ja avustuksia sekä kartuttaa omaisuuttaan muillakin säätiölain sallimilla tavoilla. Säätiö voi hankkia ja omistaa kiinteistöjä.
Säätiö voi myös vastaanottaa erikoisrahastoja, jotka luovutetaan säätiölle käytettäväksi tarkoituksiin, jotka eivät ole ristiriidassa säätiön oman tarkoituksen kanssa.
Kärpänojan tila ja metsät
Kärpänojan tilan kokonaispinta-alasta on valtaosa metsää. Metsäsuunnitelmassa metsäala on 230 hehtaaria. Kärpänojan metsät sijaitsevat kantatien 54 molemmin puolin, pääosan metsistä ollessa tien eteläpuolella. Tilan itäisin nurkka on Kaakkolammin eteläpuolella, likimain 54-tiessä kiinni. Tammelan ylängön ja lähimaakuntienkin korkein paikka, Kaakkomäki, jonka korkein kohta on 183,7 mpy., on lähes kokonaan Kärpänojan mailla.
Tilan itäpäästä matkaa länsipäähän, pikemminkin luoteisnurkkaan, on matkaa noin 2 400 metriä. Tilan etelänurkka rajautuu Iso-Lukkarilampeen. Pohjoisraja noudattelee Männistönkujaa ja jatkuu edelleen Ourajoentien eteläpuolella.
Tilaa ja metsiä voi katsella kartan ja ilmakuvan avulla. Ne saa näkyville Maanmittauslaitoksen Karttapaikkapalvelusta, hakusanaksi vaikkapa Kaakkomäki Loppi. Kiinteistörajat saa näkyville halutessaan.
Kärpänojan metsät ovat valtaosin moreenimaita, Salpausselkien aluetta kun ovat. Lajittuneita, tasaisia nummimaita on alasta vain jonkin verran. Metsistä on 208 hehtaaria kangasmaita ja 22 hehtaaria turvemaita, osa niistä suota. Maita voi pitää keskirehevinä; tuoreita kankaita (muun muassa mustikkatyyppiä) ja vastaavia soita on 138 hehtaaria. Kuivahkoja kankaita ja vastaavia soita on 56 hehtaaria. Puolukkatyyppi on tyypillisin tämän rehevyyden edustaja. Loput, reilu 30 hehtaaria ovat näitä maita rehevämpiä tai karumpia. Lehtoja ei ole lainkaan. Nämä tiedot ovat vuonna 2017 laaditusta metsäsuunnitelmasta, jonka mukaan metsiä hoidetaan.
Tilan puuvarasto vuonna 2017 oli yhteensä 24 210 m³, josta 11 555 m³ oli tukkipuuta ja 12 654 m³ kuitupuuta. Puulajisuhteet olivat seuraavat: mänty, 60 prosenttia, kuusi 27 prosenttia, koivu 12 prosenttia ja muut lehtipuut prosentti.
Metsistä on noin sata hehtaaria taimikoita, 40 hehtaaria nuoria kasvatusmetsiä, 50 hehtaaria varttuneita kasvatusmetsiä ja 40 hehtaaria uudistuskypsää. Metsien vuotuinen kasvu vuonna 2017 oli 1 330 m³ – keskimäärin 5,9 m³ hehtaarilla vuodessa. Näin metsät ovat ikänsä puolesta erittäin voimakkaan kasvun vaiheessa. Hakkuut ovat harvennusvoittoisia ja kestäväksi hakkuumääräksi on määritelty 1 050 kuutiometriä vuodessa. Puustoa kartutetaan. Näin myös tilan hiilivarasto karttuu.
Hakkuut ovat kuitupuuvoittoisia ja siksi ne eivät tuo erityisen suurta rahallista tuottoa. Harvennusten avulla puustoja kehitetään ja Kärpänojan metsien parhaat tuottovuodet ovat edessäpäin. Myös perusparannustöistä huolehditaan pitkällä tähtäyksellä, muun muassa umpeen kasvaneet ojat peraten.
Metsiä hoidetaan tämän päivän monimuotoisuusvaatimusten mukaan. Lahopuujatkumoa kehitetään säästöpuita jättäen ja lehtipuusekoitusta suositaan lähtökohdan niin salliessa. Luontaista uudistamista käytetään, missä siihen on edellytykset. Arvokkaita elinympäristöjä on maastosta johtuen suhteellisen vähän. Purojen varsilla toimitaan erityisen varovasti, samoin kallioiden ympäristössä. Rantoja ja vesistöjä tilalla ei ole lukuun ottamatta Lukkarilampia, joihin tila rajautuu.
Kaakkomäki, pinta-alaltaan liki kymmenen hehtaaria, on kallioisuutensa johdosta likimain kokonaan metsätalouden ulkopuolella. Tilan maasto ja metsät ovat hyvin vaihtelevia ja pienipiirteisiä, joten toimintakin on pienipiirteistä. Kärpänojan metsätalous on PEFC-sertifikaatin piirissä. Toimintaa metsissä selostetaan näiden sivujen osassa Ajankohtaista.
Metsästys Kärpänojan mailla
Kärpänojan mailla metsästetään tavanomaiseen tapaan. Paikallisen seuran Topenon Erä ry:n kanssa on laadittu toistaiseksi voimassa oleva metsästysvuokrasopimus.
Vuokrasopimuksen mukaista metsästystä voidaan toteuttaa yhteistoiminnassa muiden alueella toimivien seurojen kanssa.
Suden ja ilveksen metsästys on alueella kielletty.
Kärpänojan tilan historiaa
Kärpänojan tila muodostettiin vuonna 1796 uudistilana Topenolla vuonna 1786 aloitetussa isossajaossa. Se lunastettiin kruunun vuokratilasta verotaloksi 11.12.1798. Tilan isäntä Kustaa Juhonpoika Kärpänoja myi tilan vuonna 1860 ainoalle tyttärelleen Erika Katariinalle ja hänen miehelleen räätälinpoika Kustaa Helinille . Pariskunnan piti ottaa maksaakseen 500 hopearuplan velat ja huolehtia hyvästä syytingistä, mikäli ei elettäisi yhteistaloudessa. Omistusoikeus siirtyi vuonna 1862.
Uudet omistajat eivät pärjänneet ja seurasi pakkohuutokauppa vuonna 1870. Tilan myyntiarvio oli ollut edellisenä vuonna 2 018,15 markkaa. Velkojalla, lautamies Aleksanteri Iisakinpoika Hemmolla Topenolta oli saatavia 2 290,72 markkaa sekä korkoa kuudella prosentilla vuodesta 1865. Hemmo teki korkeimman tarjouksen, 2 550 markkaa ja sai tilan. Tilan rasituksena oli edellä mainittu syytinki sekä oikeudessa kiinnitetty torpankontrahti Nummenpään torppaan
.Aleksanteri Hemmo myi 10.3.1871 Kärpänojan 3/8 manttaalin tilan Gustaf Nikanderille (1824–1901) 3 000 markalla. Kokonaispinta-ala oli noin 383 hehtaaria, josta peltoa oli 14 1/2 hehtaaria. Nikanderin isäntäkaudella tilalle rakennettiin vuoden 1890 vaiheilla uusi päärakennus.
Gustaf Nikanderille ja hänen vaimolleen Hedvig (Hedda) Lovisa s. Nyströmille syntyi poika Emil Gustaf vuonna 1850 Hämeenlinnassa. Perheeseen kuului myös tytär. Perhe muutti Lopelle vuonna 1871. Emil, joka käytti tätä nimeä erotukseksi isästään, otti vuonna 1906 käyttöön nimen Kärpänoja kotitilansa mukaan.
Gustaf-isän kuoltua vuonna 1901 Emilistä tuli Kärpänojan osaomistaja. Aluksi Hedda emännöi jakamatonta pesää. Perinnönjako tehtiin 22.11.1907. Emil sai kolmanneksen talosta. Vähän myöhemmin tehdyllä kaupalla hän osti puolet äitinsä kolmanneksesta ja näin hän omisti puolet tilasta. Sisar Hilda Sofia Väärnä oli saanut jaossa kolmanneksen ja hän osti miehensä kanssa toisen puolen äidin osuudesta. Kauppaehtoihin kuului äidille tuleva eläke.
Emil Kärpänojan seuraaja kotitilan omistajana oli hänen sisarenpoikansa Akseli Peltovuori (1882–1968). Hänen alkuperäinen sukunimensä oli Åkerberg, mutta se oli suomennettu vuoden 1906 suuressa nimenmuutossa. Akselin isä oli Sajaniemen kylän Jalkusen rusthollari Mooses Åkerberg (1829–1885) ja äiti Emil Kärpänojan sisar Hilda Sofia Nikander (1855–1927). Jalkusen isännäksi tuli vuonna 1905 pidetyssä perinnönjaossa vanhin veli Otto ja nuoremmat kuten Akseli lähtivät maailmalle.
Akseli oli 1910-luvulla henkikirjoitettu Sajaniemeen, mutta säilyneistä postilähetyksistä päätellen hän asui vuodesta 1907 alkaen Kärpänojan talossa äitinsä ja enonsa palveluksessa. Emilillä Kärpänojan tilan hoitoon tuskin oli paljon aikaa. Äiti oli mennyt uusiin naimisiin sajaniemeläisen Frans Väärnän kanssa. Eno ja sisar myivät osuutensa tilasta Akselille vuosina 1920–1921 tehdyillä kaupoilla. Näin Kärpänojalla oli taas yksi
omistaja. Hilda-äiti eli syytingillä kuolemaansa asti samoin kuin Isäpuoli Franskin, vuoteen 1931.
Akseli Peltovuori avioitui vasta äitinsä kuoltua vojakkalaisen talontyttären Hilma Kytömäen (1898–1988) kanssa. Kärpänojan kokonaispinta-ala oli 1930-luvun alussa, kun Syrjälän torppa oli itsenäistynyt, noin 368 hehtaaria. Siitä oli peltoa 25 hehtaaria. Tila oli silloin kylän suurin, mutta peltoa oli muutamilla Topenon tiloilla enemmän. Kärpänojan päärakennus uusittiin vuonna 1931.
Akselia seurasi Kärpänojan isäntänä 4.5.1966 tehdyllä kauppakirjalla hänen poikansa Antti Aulis Peltovuori (1932–2021). Tilan metsäala pieneni tässä yhteydessä yli sata hehtaaria, joka siirtyi muiden sisarusten omistukseen. Antti Peltovuori kävi 1950-luvun alkupuolella Uudenmaan maamieskoulun, joten tilan isäntänä oli ensimmäinen maatalousalan koulutuksen saanut henkilö. Harjoittelukaudellaan Etelä-Ruotsin Skånessa hän sai vaikutteita nykyaikaisesta, pitkälle koneistetusta maataloudesta. Hän uudisti tilan viljelymenetelmiä jo isänsä aikana tilalle toimiessaan.
Antti Peltovuori määräsi 30.4.2021 laatimassaan testamentissa perustettavaksi säätiön, jonka nimi on Antti Peltovuoren säätiö. Antti Peltovuori kuoli 10.5.2021.
Kärpänojan tilan historia ja omistajien vaiheita on Risto Peltovuoren kirjoittamassa selosteessa.