Puhdasta, paikallista ruokaa

Kotimaista edistämään

Tapio Mikkola sanoi, että maaseudun, maatalouden ja elintarvikealan kannalta tavoitteena on kotimaisen ruoan käytön edistäminen. Yksityistalouksille kotimaisella ruoalla on etunsa, mutta tärkeä ja suuri, potentiaalinen kotimaisten raaka-aineiden käyttökohde on myös julkisissa ruokapalveluissa. Puhtaan ruoan tuottamisella on keskeinen merkitys maamme hyvinvoinnille ja kansalaisten terveydelle. Omavaraisuus on myös turvallisuustekijä. Samalla sovitellaan yhteen ja tasapainoillaan luonnon monimuotoisuusarvojen ja hiilensidonnan kanssa. Mikkola toivoi myös ruoka-alan osapuolten keskeistä yhdenvertaisuutta erityisesti tulonjaon osalta.

Jokainen meistä voi arjen valinnoillaan seistä suomalaisen viljelijän rinnalla, totesi Mikkola. Hän uskoi vakaasti, että tämä maaseudun ruokailta voimaannuttaa itse kutakin edistämään alkutuotantoa ja paikallisuutta. Tärkeätä on muistaa, että kaiken lopullisena tavoitteena on ostavan asiakkaan, kuluttajan tyytyväisyys. Päätteeksi hän lainasi yhtä Euroopan unionin parlamentin jäsentä: ”Ruoan tulee olla terveellistä ja turvallista, ekologista ja eettistä sekä edullista ja tietenkin taivaallista.”

Suomi – maailman pohjoisin ruoan tuottaja

Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Mikko Käkelä kuvaili ruokaketjun kokonaisuuden. Kaikki lähtee alkutuotannosta. Eurooppa on maailman suurin ruoan tuottaja ja Suomi on maailman pohjoisin ruoan tuottaja. Ruoka kaikkineen on Suomen neljänneksi tärkein teollisuuden ala. Ruoka-ala työllistää maassamme suoraan tai välillisesti 320 000 ihmistä. Kaikki lähtee alkutuotannosta. Lisäksi tuottamalla ruokaa Suomi pidetään asuttuna.

Käkelä totesi, että nykyinen hallitus tunnistaa ruoka-alan tärkeyden; hallitusohjelmassa on ruoka-alan kasvuohjelma. Tätä korostaa maailman poliittinen tilanne. Huoltavarmuus ja omavaraisuus ovat tärkeitä. Missä tahansa sitten ollaankaan, ruoka antaa ja ylläpitää vakautta ja turvaa, nälkä lisää levottomuutta. Suomen rooli ruoan tuottajana on kasvussa ilmastonmuutoksen ja äärisäiden johdosta. Kuivuuden johdosta ruoantuotanto on Välimeren maissa suurissa vaikeuksissa.

Käkelä esitteli indeksein tuotantokustannusten nousun, joka vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin. Jyrkähkö kustannusten nousu alkoi vuonna 2021 ja edelleen ollaan kohonneella tasolla. Kustannuksia nostaa kaikilla tahoilla sääntely. Siitä 90 prosenttia tulee Euroopan unionista. Sääntelyn arvo tunnustetaan ja kaikki haluavat toimia vastuullisesti. Lopultaan kuluttaja maksaa senkin tuotteiden hinnassa. Onko siihen valmiutta, kysyi Käkelä.

Käkelä päätti osuutensa toiveeseen; elintarvikeala toivoo, että kuluttajat valitsevat kotimaisia tuotteita. Tämä koskee myös julkisia hankintoja, kuten kouluja ja hoitoalaa. Kotimaisuus ei ole kuluttajille itsestäänselvyys. Selvityksen mukaan nuorista aikuisista, 18-32-vuotiaista 27 prosenttia pitää kotimaisuutta tärkeänä.

120 vuotta osuustoimintaa ja yhteistyötä Hämeessä

Osuuskauppa Hämeenmaan asiakkuusjohtaja Jaana Järvenselkä aloitti toteamalla, että Hämeenmaa juhlii ja juhlistaa 120-vuotista toimintaana. Ensimmäinen hämäläinen osuuskauppa perustettiin Tervakoskella vuonna 1904. Enimmillään Kanta- ja Päijät-Hämeessä toimi kymmeniä osuuskauppoja. Niiden liittymisten tuloksena on kahden maakunnan osuuskauppa, jossa on 175 000 asiakasomistajaa.

Järvenselkä selosti vaihe vaiheelta, miten ruoan tuottaja ja kauppa rakentavat yhteistyön. Kumpi tahansa voi tehdä aloitteen ja ottaa yhteyttä, viljelijä kauppaan tai kauppa viljelijään. Suunitteluvaiheen jälkeen tehdän sopimus ja yhteistyö alkaa. Hämeenmaalla on noin 300 paikallista yhteistyökumppania. Lähituotteita on noin 3 000. Toimittajia on hyvinkin erilaisia yhdelle myymälälle toimittavasta tuottajasta hyvinkin laajoihin kokonaisuuksiin. 120-vuotisen toiminnan merkeissä on tarjolla erityisiä paikallisia juhlatuotteita.

Järvenselkä kannusti tuottajia aktiiviseen yhteydenpitoon. Hämeenmaa järjestää lähitoimittajille tilaisuuksia, joissa annetaan tietoa yhteistyöstä. Hämeenmaa ja ProAgria ovat järjestäneet yhdessä tulevaisuusvalmennuksia maatalous- ja maaseutuyrityksille.

Maailman puhtainta ruokaa

Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliiton johtokunnan jäsen Aleksis Kyrö tarkasteli aluksi ruoka-alan sääntelyä ja velvoitteita. Tässä hän palasi jo edellisissä alustuksissa mainittuihin kansainvälisiin käsitteisiin tiedonhallinnasta, data-kokonaisuudesta, sekä ESG-kriteeristöstä. Nämä kirjaimet tulevat sanoista ympäristö, yhteiskuntavastuu ja hallintotapa.

Säädösten mukaan toimitaan, se on selvä. Ruokaketjun varrelle voivat toimijat lisätä kustannukset seuraavalla portaalle ja lopultaan kuluttajalle. Viljelijän tuotteestaan saamassa hinnassa sen sijaan ei ole liikkumavaraa. Hän ei voi siirtää kustannuksia seuraavalle portaalle. Niinpä sääntelyn ja vastuullisen toiminnan kustannukset jäävät viljelijän itsensä maksettaviksi. On Kyrön mielestä selvää, että nämäkin kustannukset tulee viljelijälle korvata.

Kyrökin korosti toimijoiden välistä yhteistyötä. Tarvitaan kykyä kuunnelle ja halua toimia toiveiden ja markkinoiden vaatimusten mukaan. Myös uusia tuotteita tulee ottaa käyttöön. Tätä edellyttää erityisesti viennin lisääminen.

Kaikki alustajat viittasivat Suomessa tuotetun ruoan puhtauteen. Kyrö korosti, että suomalainen ruoka on tutkitusti maailman puhtainta. Puhtautta ei vielä osata käyttää myyntivalttina. Tätäkin alaa vaivaa perisuomalainen vaatimattomuus: ”Eipä tässä nyt sen erinomaisempia olla.” Hyvät ominaisuudet pitää tuoda komeasti esiin.

Ruoka on elinehto

Tilaisuuden päätti tilaisuuden toisen järjestäjän, MTK-Lopen puheenjohtaja Jonna Ukkola. Hänkin korosti suomalaisen ruoan puhtautta. Hän siteerasi keittiömestari Pekka Terävää: ”Puhtaat raaka-aineet eivät ole etuoikeus vaan meille normaali tila.” Ukkola palasi puheenvuorossaan maatalouden harjoittamisen hankaluuksiin ja riskeihin. Rahanjako on elintarvikeketjussa epätasainen, mikä näkyy alkutuotannossa vähäisinä konehankintoina ja pienenä määränä sukupolvenvaihdoksia. Yrittäjiä on monia ja tilanteet vaihtelevat, osalla menee hyvin, osalla huonommin. Huolena on myös viljelijöiden jaksaminen.

Ruoan tuottaminen on osalle suomalaisista elinkeino, mutta kaikille elinehto. Joka tapauksessa koko ketjun tulisi miettiä, mitä voisi tehdä vielä paremmin ja kestävämmin. Ukkolakin palautti mieliin kaikkien yhteisen päämäärän ja se edellyttää yhteistyötä. Ja lopuksi: ”Ruoka on muutakin kuin paljon puhuttua omavaraisuutta tai polttoainetta päivän toimintoihin. Se on myös kulttuuria, tunteita, muistoja ja yhteisiä hetkiä. Nautitaan ihanasta kotimaisesta ruoasta, perinteistä, yhteisistä hetkistä ja kokeillaan joskus jotakin uutta.”